Biologiaa ja palkinto!

Kaiken ’historiallisen’ keskellä olemme olleet myös tiiviisti kiinni luonnossa ja sen ilmiöissä. Opetussuunnitelmassa on asetettu tavoitteiksi mm., että oppilas oppii

-       tuntemaan eliölajeja, niiden rakennetta ja elämää sekä eliölajien sopeutumista elinympäristöihinsä

-       liikkumaan luonnossa sekä havainnoimaan ja tutkimaan luontoa maastossa

-       ymmärtämään, että ihminen on ravinnontuotannossaan riippuvainen muusta luonnosta

Niinpä me olemme:

-       tutkineet niityn kasveja lähiympäristöön tekemillämme retkillä

-       harjoitelleet löytämään tietyn kasvin niityltä

-       yrittäneet pyydystää yöperhosia hajusyöteillä

-       vertailleet yö- ja päiväperhosia

-       tutustuneet niityn pieniin nisäkkäisiin

-       tutkineet kovakuoriaisia

-       tutkineet ja rakentaneet erilaisia ravintoketjuja ja ravintopyramidin

Lähteinä ja oppimisen tukena olemme käyttäneet:

-       lähiympäristöä

-       oppikirjaa (Koulun Biologia ja Maantieto 5E, joka ei mainoksesta huolimatta ole selkokielistä - http://otava.fi/oppimateriaalit/oppimateriaali_sarjat/kbm/fi_FI/erityisopetus/)

-       Avaraa Luontoa telkkarista (Educast on verraton apu, kun pitää tallentaa tv-ohjelmia - https://www.educast.fi/helsinki)

-   telkkariohjelmasta saatujen tietojen keräämistä käsitekartaksi

-       Luontoporttia (interaktiivinen digitaalinen verkkopalvelu - http://www.luontoportti.com/suomi/fi/)

-       Utön koulun blogista löytynyttä ideaa ravintopyramidin tekemiseen - http://utonkoulu.wordpress.com/page/8/?archives-list=1

-       Fronter oppimisalustaa - www.fronter.com

Koe oli perjantaina ja olipa hienoa nähdä, miten hienosti väki osasi miettiä, muistella ja tehdä päätelmiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että opettajan tulee selventää esim. maahanmuuttajaoppilaalle, mitä jokin tehtävä tarkoittaa tai vaikkapa auttaa hahmottamisen pulmista kärsivää oppilasta ymmärtämään aukkotehtävän jujua. Välillä koepaperi lensi nurkkaan, kun miettiminen harmitti, mutta sieltä se tsemppi vaan löytyi ja kaikki saivat yrittämisen jälkeen paremman tuloksen! Koe ei saa tuntua rangaistukselta vaan se on oppimistilanne.

Viikon päätteeksi, siihen oli tällä kertaa mahtunut monenlaista selviteltävää ja puhuttavaa, kehuin poikia kyvystä pysähtyä, keskittyä, ajatella, yrittää ja iloita onnistumisesta sekä kerroin heille uutisen: luokkamme saa käyttöönsä miniläppärit! Vaikka miniläppäreitä ei oltu hankittu heille palkinnoksi, halusin kertoa asian heille niin, että he kokivat saavansa palkinnon. Ja kyllä he sen niin kokivatkin! Ihanan iloisia hymyjä luokka tulvillaan. Tästä on taas hyvä jatkaa :)

Elämysten jälkeen tekstipohjaista opiskelua

Laitoin kirjoittamani tekstin illalla fronteriin ja töissä se oli sitten helppo ottaa esille. Tulostus, niittaus, jako oppilaille ja sitten päästiin hommiin. Koko vitosten porukka oli samassa luokkahuoneessa ja arvaahan sen, että ääntä on vähän enemmän kuin tavallisesti. Väki rauhoittui kuitenkin lukemaan ja minä tarkkailin reaktioita. Kuka väsähtää? Missä kohti alkaa jalkojen heiluttelu tai köhiminen eli vastaan tuli liian vaikea kohta? Tärkeää tietoa seuraavaa kertaa varten.

Kun kaikki olivat lukeneet ainakin ensimmäisen sivun ryhdyimme yhteiseen työhön. Dokumenttikamera-tykki-yhdistelmällä pystyin näyttämään oikean kohdan kaikille yhtä aikaa.

Kävimme tekstiä läpi kappale kerrallaan. Lapset saivat itse miettiä, mikä kohta on tärkeä ja tulee alleviivata. Tärkeiden asioiden löytämisen jälkeen käänsimme ajattelun suuntaa ja lapsien piti keksiä sellainen kysymys, johon löytyy vastaus juuri tuosta kappaleesta. Kun tärkeän asian kohdalla viittasi puolet oppilaista, niin kysymyksen tekeminen sai kaikki kädet pysymään alhaalla. Vaan eipä tuo ole ihme. Kysymyksien tekeminen on oikeasti vaikeaa.

Kahden opettajan vihjeillä, esimerkeillä ja henkilökohtaisella avulla jutun juonesta saatiin kiinni. Käsiä alkoi nousta ja lopputunnista kysymykset olivat erittäin hyviä, ja joillakin oppilailla jo täydellisiä. Kerroin oppilaille, että kun viikon kuluttua on koe, niin siihen tulee juuri näitä samoja kysymyksiä, joita he nyt keksivät. Koe ei ole mikään raaka yllätys vaan yhteinen prosessi, johon he voivat vaikuttaa ja valmistautua.

Kirjoitin kysymyksiä koko ajan muistiin wordiin. Dokukamera-tykki-yhdistelmän avulla lapset näkivät miten kysymyslause kirjoitetaan ja miten se muodostuu. Jaoimme kysymyslistan oppilaille seuraavilla omilla tunneillamme. Läksyksi tuli harjoitella vastaamaan näihin keksimiimme kysymyksiin.

Tämä oli meille samalla hyvin tärkeä äidinkielen/S2:n harjoitus. Kaikki oppilaat eivät osaa vielä muodostaa saatikka kirjoittaa kysymyslausetta. Yhteinen puhe muuttui heidän silmiensä edessä kirjoitukseksi. Kun kysymyslauseen kirjoittamisesta puhutaan erikseen äidinkielen/S2:sen tunneilla, ei asia ole vieras ja erillinen vaan arkinen taito, jota voidaan treenataan vähän lisää.

Tällä kaavalla jatkamme työskentelyä tämän viikon ajan omissa ryhmissämme. Huomenna mietimme kysymyksiä omissa luokissamme ja jaamme ne toisillemme googlen dokumenttina. Dokumentin reaaliaikainen päivittyminen on tärkeää tässä työskentelyssä.

Torstaina oppilaani saavat vielä harjoitella kysymyksiin vastaamista fronterissa. Avaan heille keskustelutyökalulla ’keskusteluita’, jotka tässä tapauksessa ovat yksittäisiä kysymyksiä. Keskustelutyökalu taipuu mainiosti tähän, sillä silloin oppilaat voivat käydä lopputunnista lukemassa toistensa vastauksia. On hyvä nähdä, miten toinen on sanonut saman asian.

Teksti syntyy

Olipa kiehtovaa muistella yhteisiä tuntitilanteita ja erityisesti niitä hetkiä, joissa oppilaat reagoivat asiaan tunteella. Jalkapuu oli pakko saada mahdutettua tarinaan, samoin lukukinkerit. Liikkuminen paikasta toiseen veneellä oli oppilaista kovin eksoottista ja ajatus siitä, että lapsilla ei ollutkaan aikaa leikkiä toi vaisun tunnelman luokkaan.

Ripottelin tarinaan myös täkyjä tulevia teemoja ajatelleen. Turku ja sen linna sekä Suomenlinnan rakentaminen tulevat esille kuvissa. Samoin kartanoiden elämän erilaisuus tavalliseen maalaiselämään verrattuna. Seuraavana teemana käsittelemme esihistoriaa, mutta sitten on aika palata lähemmäs tätä päivää ja puhua Ruotsin vallan ajasta. Silloin on hyvä nostaa esille tämän paperin muistumat.

Tekstini selkokielisyydessä on parantamisen varaa, tunnustan, mutta aika ei nyt vain riitä tällä erää parempaan. Oppilaat eivät kuitenkaan ole yksin tämän tekstin kanssa. Käsittelemme tekstiä yhdessä sekä historian että äidinkielen tunneilla. Silloin on hyvä puhua auki vaikeat sanat tai asiat.

Elämyksestä tekstiin

Nyt olemme kosketelleet vanhoja esineitä, tehneet opintokäynnin Seurasaareen, etsineet tietoa lyhyistä tietoteksteistä, muistelleet retkeä kuvien avulla, kirjoittaneet tarinaa lukukinkereistä ja vielä kokeneet lukukinkereiden tunnelman yllätysnäytelmän kautta. Nyt minun pitäisi koota tuo kaikki tietotekstiksi, jossa kulkee mukana oppilailta tulleita painotuksia. Tekstiä täytyy vielä lihottaa niillä iduilla, joita olemme nostaneet esille tuntitilanteissa, kuten esim. maanviljelyn ja yhteistyön merkitys ihmisten elämään.

Minulla ei ole aiheesta yhtään kirjaa. Nojaan kirjoittaessani täysin omaan tietouteeni ja nettilähteisiin. Asiasisältöjä haasteellisemmaksi koen kuitenkin selkokielisyyden. Ei ole lainkaan yksinkertaista miettiä sisältöä ja kieltä samanaikaisesti, kun ei itse ole kirjoittamisen ammattilainen, tavallinen opettaja vain. Täytyy pitää mielessä lauserakenteet ja välttää pitkiä ja vaikeaselkoisia sanoja. Tekstin tulee soljua luontevasti asiasta toiseen eikä se saa olla liian lapsellista eikä liian haasteellista.

Oppilaalla on kuitenkin oikeus saada tietoa sellaisen tekstin avulla, joka sopii hänelle parhaalla mahdollisella tavalla. Jo perusopetuslain 3§ edellyttää opetuksen antamista oppilaan edellytysten ja ikäkauden mukaisesti. Selkokeskuksen sivuilta löytyy otsake Selkokieli ja joukkoviestintä http://papunet.net/selkokeskus/selkokeskus/selkokieli-ja-joukkoviestinta.html, jonka alla puhutaan oikeudesta tarpeelliseen tietoon. Enkö vain löydä vai eikö Selkokeskuksen sivuilla ole otsaketta Selkokieli ja koulu? Eikö juuri kouluissa ja oppilaitoksissa olisi vielä enemmän tarvetta selkokielisyyteen?

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa on tuotettu Soppi - suomeksi oppimassa -sivusto. Sivusto avaa maahanmuuttajaopiskelijan arkea ja suomen kielellä oppimiseen liittyviä haasteita. Nuo samat haasteet ovat totta myös kovinkin monelle suomenkieliselle koululaiselle ja opiskelijalle. Oppikirjojen tekstit ovat usein järisyttävän monimutkaisia. On vaikea uskoa, että tästä linkistä löytyvät oppikirjojen esimerkkiotsikot on kirjoitettu alakoululaisia varten: http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/soppi/alakoulu/oppimateriaalit

Toivottavasti oma tekstini palvelee oppilaitani paremmin kuin kustantajien tuottamat oppikirjat. Ja jos vielä saan toivoa, niin toivottavasti kouluissa olisi jonain päivänä mahdollisuus käyttää esim. Selkosanat-nimisen yrityksen palveluja, jolloin tekstistä vastaisi koulun tunteva oikea kirjoittamisen ammattilainen.

http://papunet.net/selko/
http://papunet.net/selkokeskus/
http://yle.fi/selkouutiset/
http://www.selkosanat.fi/

♪♫♪♫♫ Huomenna mennään Seurasaareen! ♪♫♪♫♫

Retkelle on aina kiva mennä. Lapset ovat innoissaan eväistä ja bussimatkasta ja yhteisestä kävelemisestä ja ihan vain siitä, että ollaan ulkona luokasta. Eväspussit rapistellaan heti auki ja tarkistetaan, että kaikilla on varmasti samanlaiset. Bussimatkan vieruskaverikin täytyy varmistaa mielellään jo reilusti ennen retkeä, ettei vain joudu istumaan yksin.

Opettajat joutuvat tekemään retken eteen paljon valmisteluja. Innokkaan lapsilauman kanssa retki kääntyy helposti nahisteluksi ja huomio kiinnittyy vain oraviin tai eväsleipien juustoon tai kaverin ostamaan jäätelöön tai … Siksi olimme kertoneet oppilaille mahdollisimman tarkkaan etukäteen mitä retkellä tehdään. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jos opettaja rajaa retkeä liikaa, siitä katoaakin hauskuus ja lasten spontaani ilo ja silloin lapset sulkevat silmät ja korvat myös siltä, mitä opettaja yrittää saada heidät huomaamaan. Jos taas retki soljuu rennosti oppilaiden impulssien vietävänä, niin sen aikana tapahtuu kovin vähän tavoitteen mukaista oppimista.

Seurasaaren nettisivut ovat mainio lähde (http://www.nba.fi/fi/seurasaari). Sieltä löytyy esim. karttaa, kuvia, opetuspaketteja, tietoa rakennuksista tavallisten aukioloaikojen ja saavutettavuuden lisäksi. Suurin osa lapsista oli jo käynyt aiemmin Seurasaaressa, joten ihan oudosta retkikohteesta ei ollut kyse.

Olin tehnyt oppilaille mäkin Pages-ohjelmalla pienen tietopaketin niistä Seurasaaren taloista, joihin tutustumme tarkemmin. Kuvat olivat joko omia kuviani edellisen luokan kanssa tehdyltä retkeltä tai sitten flickr-kuvapalvelun ( www.flickr.com) kautta löydettyjä cc-lisenssioituja kuvia. Rakennusten alkuperäisten paikkojen karttakuvat olin ottanut kuvaruutukaappauksena. Tietopaketin tekstissä käytin lähteenä Seurasaaren nettisivujen kuvauksia valitsemistani kohteista. Teksti ei ole niin selkokielistä kuin sen olisi hyvä olla, mutta omaa aikaakin täytyy kunnioittaa.

Kiersimme retkikohteet sovitussa järjestyksessä. Niemelän torpalta pääsee näppärästi kirkkoveneille, siitä Karunan kirkolle, josta taas kuljetaan vesi- ja tuulimyllyn kautta Antin talolle. Digikameralla ikuistimme sekä kohteita että lapsia, sillä eihän tällaista retkeä voi kutistaa vain tietopohjaiseksi marssiksi vaan yhtä tärkeä sija on yhdessä tekemisellä ja yhdessä kokemisella.

Näitä kuvia voi mainiosti hyödyntää myös jatkossa maantiedon aihepiirejä käsiteltäessä: Tervaveneet liittyvät Oulun seudun kehittymiseen ja tuulimyllyistä puhutaan myöhemmin fysiikan tunneilla.