Laitoin kirjoittamani tekstin illalla
fronteriin ja töissä se oli sitten helppo ottaa esille. Tulostus, niittaus,
jako oppilaille ja sitten päästiin hommiin. Koko vitosten porukka oli samassa
luokkahuoneessa ja arvaahan sen, että ääntä on vähän enemmän kuin tavallisesti.
Väki rauhoittui kuitenkin lukemaan ja minä tarkkailin reaktioita. Kuka
väsähtää? Missä kohti alkaa jalkojen heiluttelu tai köhiminen eli vastaan tuli
liian vaikea kohta? Tärkeää tietoa seuraavaa kertaa varten.
Kun kaikki olivat lukeneet ainakin
ensimmäisen sivun ryhdyimme yhteiseen työhön.
Dokumenttikamera-tykki-yhdistelmällä pystyin näyttämään oikean kohdan kaikille yhtä
aikaa.
Kävimme tekstiä läpi kappale kerrallaan.
Lapset saivat itse miettiä, mikä kohta on tärkeä ja tulee alleviivata.
Tärkeiden asioiden löytämisen jälkeen käänsimme ajattelun suuntaa ja lapsien
piti keksiä sellainen kysymys, johon löytyy vastaus juuri tuosta kappaleesta.
Kun tärkeän asian kohdalla viittasi puolet oppilaista, niin kysymyksen
tekeminen sai kaikki kädet pysymään alhaalla. Vaan eipä tuo ole ihme.
Kysymyksien tekeminen on oikeasti vaikeaa.
Kahden opettajan vihjeillä, esimerkeillä
ja henkilökohtaisella avulla jutun juonesta saatiin kiinni. Käsiä alkoi nousta
ja lopputunnista kysymykset olivat erittäin hyviä, ja joillakin oppilailla jo täydellisiä.
Kerroin oppilaille, että kun viikon kuluttua on koe, niin siihen tulee juuri
näitä samoja kysymyksiä, joita he nyt keksivät. Koe ei ole mikään raaka yllätys
vaan yhteinen prosessi, johon he voivat vaikuttaa ja valmistautua.
Kirjoitin kysymyksiä koko ajan muistiin
wordiin. Dokukamera-tykki-yhdistelmän avulla lapset näkivät miten kysymyslause
kirjoitetaan ja miten se muodostuu. Jaoimme kysymyslistan oppilaille
seuraavilla omilla tunneillamme. Läksyksi tuli harjoitella vastaamaan näihin
keksimiimme kysymyksiin.
Tämä oli meille samalla hyvin tärkeä
äidinkielen/S2:n harjoitus. Kaikki oppilaat eivät osaa vielä muodostaa saatikka
kirjoittaa kysymyslausetta. Yhteinen puhe muuttui heidän silmiensä edessä
kirjoitukseksi. Kun kysymyslauseen kirjoittamisesta puhutaan erikseen
äidinkielen/S2:sen tunneilla, ei asia ole vieras ja erillinen vaan arkinen
taito, jota voidaan treenataan vähän lisää.
Tällä kaavalla jatkamme työskentelyä tämän
viikon ajan omissa ryhmissämme. Huomenna mietimme kysymyksiä omissa luokissamme
ja jaamme ne toisillemme googlen dokumenttina. Dokumentin reaaliaikainen
päivittyminen on tärkeää tässä työskentelyssä.
Torstaina oppilaani saavat vielä harjoitella
kysymyksiin vastaamista fronterissa. Avaan heille keskustelutyökalulla ’keskusteluita’,
jotka tässä tapauksessa ovat yksittäisiä kysymyksiä. Keskustelutyökalu taipuu
mainiosti tähän, sillä silloin oppilaat voivat käydä lopputunnista lukemassa
toistensa vastauksia. On hyvä nähdä, miten toinen on sanonut saman asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti