Biologiaa ja palkinto!

Kaiken ’historiallisen’ keskellä olemme olleet myös tiiviisti kiinni luonnossa ja sen ilmiöissä. Opetussuunnitelmassa on asetettu tavoitteiksi mm., että oppilas oppii

-       tuntemaan eliölajeja, niiden rakennetta ja elämää sekä eliölajien sopeutumista elinympäristöihinsä

-       liikkumaan luonnossa sekä havainnoimaan ja tutkimaan luontoa maastossa

-       ymmärtämään, että ihminen on ravinnontuotannossaan riippuvainen muusta luonnosta

Niinpä me olemme:

-       tutkineet niityn kasveja lähiympäristöön tekemillämme retkillä

-       harjoitelleet löytämään tietyn kasvin niityltä

-       yrittäneet pyydystää yöperhosia hajusyöteillä

-       vertailleet yö- ja päiväperhosia

-       tutustuneet niityn pieniin nisäkkäisiin

-       tutkineet kovakuoriaisia

-       tutkineet ja rakentaneet erilaisia ravintoketjuja ja ravintopyramidin

Lähteinä ja oppimisen tukena olemme käyttäneet:

-       lähiympäristöä

-       oppikirjaa (Koulun Biologia ja Maantieto 5E, joka ei mainoksesta huolimatta ole selkokielistä - http://otava.fi/oppimateriaalit/oppimateriaali_sarjat/kbm/fi_FI/erityisopetus/)

-       Avaraa Luontoa telkkarista (Educast on verraton apu, kun pitää tallentaa tv-ohjelmia - https://www.educast.fi/helsinki)

-   telkkariohjelmasta saatujen tietojen keräämistä käsitekartaksi

-       Luontoporttia (interaktiivinen digitaalinen verkkopalvelu - http://www.luontoportti.com/suomi/fi/)

-       Utön koulun blogista löytynyttä ideaa ravintopyramidin tekemiseen - http://utonkoulu.wordpress.com/page/8/?archives-list=1

-       Fronter oppimisalustaa - www.fronter.com

Koe oli perjantaina ja olipa hienoa nähdä, miten hienosti väki osasi miettiä, muistella ja tehdä päätelmiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että opettajan tulee selventää esim. maahanmuuttajaoppilaalle, mitä jokin tehtävä tarkoittaa tai vaikkapa auttaa hahmottamisen pulmista kärsivää oppilasta ymmärtämään aukkotehtävän jujua. Välillä koepaperi lensi nurkkaan, kun miettiminen harmitti, mutta sieltä se tsemppi vaan löytyi ja kaikki saivat yrittämisen jälkeen paremman tuloksen! Koe ei saa tuntua rangaistukselta vaan se on oppimistilanne.

Viikon päätteeksi, siihen oli tällä kertaa mahtunut monenlaista selviteltävää ja puhuttavaa, kehuin poikia kyvystä pysähtyä, keskittyä, ajatella, yrittää ja iloita onnistumisesta sekä kerroin heille uutisen: luokkamme saa käyttöönsä miniläppärit! Vaikka miniläppäreitä ei oltu hankittu heille palkinnoksi, halusin kertoa asian heille niin, että he kokivat saavansa palkinnon. Ja kyllä he sen niin kokivatkin! Ihanan iloisia hymyjä luokka tulvillaan. Tästä on taas hyvä jatkaa :)

TV-ohjelma, käsitekartta ja onnistuneita tietotekstejä

Olen telkkarin luonto-ohjelmien suurkuluttaja. En koskaan kyllästy hyökkäävään miekkavalaaseen tai pienten ötököiden maailmaan. Olen vuosien varrella nauhoittanut lukuisia kasetillisia ohjelmia ja katsonut niiden suttuista kuvaa koulussa oppilaiden kanssa. Jossain vaiheessa taisi olla luvallista nauhoittaa ohjelmia kahdeksi vuodeksi, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että kyllä se kolmas ja neljäskin vuosi hurahti samoja videoita pyörittäessä.

Nyt elämästä on tullut helppoa. Jokin aika sitten Wilman kautta tuli viestiä, että ” Opetusministeriö on hankkinut oppilaitoksia varten luvan televisio- ja radio-ohjelmien tallentamiseen opetus- ja tutkimuskäyttöön. Tallennuksen voi tehdä esim. kiintolevylle, DVD-levylle, digiboksiin tai CD-levylle. Lisäksi ohjelmia voi tallentaa ja välittää verkkopalvelimilla, jotka ovat käytössä oppilaitoksen sisäisessä verkossa tai opetustallennusluvan piiriin kuuluvassa oppilaitoksia yhdistävässä suljetussa verkossa.” Viestin mukana oli linkki Educast-palveluun (https://www.educast.fi/helsinki) ja minusta tuli heti sen innostunut käyttäjä! Voiko tämä tosiaankin olla näin näppärää!

Sunnuntaina tallensin Avara Luonto -sarjan ohjelman majavasta. Miesääni puhuu rauhallisesti ja majavien tarina soljuu jännittävänä. Tietoa tulee sopivina annoksina ja kuva tukee puhetta. Oivallinen ohjelma oppilailleni. Aamulla koulussa latasin sitten ohjelman educast-palvelusta Y-asemalle ja iltapäivällä käytimme kaksoistunnin ohjelman katsomiseen.

Olin suunnannut katsomista kertomalla, että ohjelman jälkeen kyselen heiltä mm. majavien tuntomerkkejä ja pesän rakennuksesta. Sopivissa suvantopaikoissa muistuttelin vielä, mihin piti kiinnittää huomiota. Katsomisen jälkeen kyselin sovitun mukaan ja tein puheesta samalla käsitekarttaa. Text2mindmap (http://www.text2mindmap.com/) palveli erinomaisesti selkeän käsitekartan muodostajana.

 

Liitin tekemämme käsitekartan fronterin jaettuun asiakirjaan, johon olin laittanut yksinkertaisen ohjeen: Kirjoita tietoja majavasta käsitekartan avulla. Kopion tuon asiakirjan kunkin oppilaan oppilaskansioon ja niin kaikilla oli tietotekstin kirjoitustehtävä.

Oppilaani yllättivät minut jälleen. Miten mahtavasti he pystyivätkään muotoilemaan lauseita käsitekartan avulla! Jaetussa asiakirjassa kappalejako tulee yksinkertaisesti ’uusi kappale’ -valinnalla eikä yhdelläkään oppilaalla ollut pulmia tekstin jäsentämisessä. Käsitekartta loi rungon, edellisenä päivän katsottu tv-ohjelma oli tuoreessa muistissa ja oppilaista oli ihanaa kirjoittaa tietokoneella tietotekstiä. Koskaan aikaisemmin he eivät ole kirjoittaneet niin hyvin! Oli taas aihetta kehua nuoria herroja :)