Biologiaa ja palkinto!

Kaiken ’historiallisen’ keskellä olemme olleet myös tiiviisti kiinni luonnossa ja sen ilmiöissä. Opetussuunnitelmassa on asetettu tavoitteiksi mm., että oppilas oppii

-       tuntemaan eliölajeja, niiden rakennetta ja elämää sekä eliölajien sopeutumista elinympäristöihinsä

-       liikkumaan luonnossa sekä havainnoimaan ja tutkimaan luontoa maastossa

-       ymmärtämään, että ihminen on ravinnontuotannossaan riippuvainen muusta luonnosta

Niinpä me olemme:

-       tutkineet niityn kasveja lähiympäristöön tekemillämme retkillä

-       harjoitelleet löytämään tietyn kasvin niityltä

-       yrittäneet pyydystää yöperhosia hajusyöteillä

-       vertailleet yö- ja päiväperhosia

-       tutustuneet niityn pieniin nisäkkäisiin

-       tutkineet kovakuoriaisia

-       tutkineet ja rakentaneet erilaisia ravintoketjuja ja ravintopyramidin

Lähteinä ja oppimisen tukena olemme käyttäneet:

-       lähiympäristöä

-       oppikirjaa (Koulun Biologia ja Maantieto 5E, joka ei mainoksesta huolimatta ole selkokielistä - http://otava.fi/oppimateriaalit/oppimateriaali_sarjat/kbm/fi_FI/erityisopetus/)

-       Avaraa Luontoa telkkarista (Educast on verraton apu, kun pitää tallentaa tv-ohjelmia - https://www.educast.fi/helsinki)

-   telkkariohjelmasta saatujen tietojen keräämistä käsitekartaksi

-       Luontoporttia (interaktiivinen digitaalinen verkkopalvelu - http://www.luontoportti.com/suomi/fi/)

-       Utön koulun blogista löytynyttä ideaa ravintopyramidin tekemiseen - http://utonkoulu.wordpress.com/page/8/?archives-list=1

-       Fronter oppimisalustaa - www.fronter.com

Koe oli perjantaina ja olipa hienoa nähdä, miten hienosti väki osasi miettiä, muistella ja tehdä päätelmiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että opettajan tulee selventää esim. maahanmuuttajaoppilaalle, mitä jokin tehtävä tarkoittaa tai vaikkapa auttaa hahmottamisen pulmista kärsivää oppilasta ymmärtämään aukkotehtävän jujua. Välillä koepaperi lensi nurkkaan, kun miettiminen harmitti, mutta sieltä se tsemppi vaan löytyi ja kaikki saivat yrittämisen jälkeen paremman tuloksen! Koe ei saa tuntua rangaistukselta vaan se on oppimistilanne.

Viikon päätteeksi, siihen oli tällä kertaa mahtunut monenlaista selviteltävää ja puhuttavaa, kehuin poikia kyvystä pysähtyä, keskittyä, ajatella, yrittää ja iloita onnistumisesta sekä kerroin heille uutisen: luokkamme saa käyttöönsä miniläppärit! Vaikka miniläppäreitä ei oltu hankittu heille palkinnoksi, halusin kertoa asian heille niin, että he kokivat saavansa palkinnon. Ja kyllä he sen niin kokivatkin! Ihanan iloisia hymyjä luokka tulvillaan. Tästä on taas hyvä jatkaa :)