Biologiaa ja palkinto!

Kaiken ’historiallisen’ keskellä olemme olleet myös tiiviisti kiinni luonnossa ja sen ilmiöissä. Opetussuunnitelmassa on asetettu tavoitteiksi mm., että oppilas oppii

-       tuntemaan eliölajeja, niiden rakennetta ja elämää sekä eliölajien sopeutumista elinympäristöihinsä

-       liikkumaan luonnossa sekä havainnoimaan ja tutkimaan luontoa maastossa

-       ymmärtämään, että ihminen on ravinnontuotannossaan riippuvainen muusta luonnosta

Niinpä me olemme:

-       tutkineet niityn kasveja lähiympäristöön tekemillämme retkillä

-       harjoitelleet löytämään tietyn kasvin niityltä

-       yrittäneet pyydystää yöperhosia hajusyöteillä

-       vertailleet yö- ja päiväperhosia

-       tutustuneet niityn pieniin nisäkkäisiin

-       tutkineet kovakuoriaisia

-       tutkineet ja rakentaneet erilaisia ravintoketjuja ja ravintopyramidin

Lähteinä ja oppimisen tukena olemme käyttäneet:

-       lähiympäristöä

-       oppikirjaa (Koulun Biologia ja Maantieto 5E, joka ei mainoksesta huolimatta ole selkokielistä - http://otava.fi/oppimateriaalit/oppimateriaali_sarjat/kbm/fi_FI/erityisopetus/)

-       Avaraa Luontoa telkkarista (Educast on verraton apu, kun pitää tallentaa tv-ohjelmia - https://www.educast.fi/helsinki)

-   telkkariohjelmasta saatujen tietojen keräämistä käsitekartaksi

-       Luontoporttia (interaktiivinen digitaalinen verkkopalvelu - http://www.luontoportti.com/suomi/fi/)

-       Utön koulun blogista löytynyttä ideaa ravintopyramidin tekemiseen - http://utonkoulu.wordpress.com/page/8/?archives-list=1

-       Fronter oppimisalustaa - www.fronter.com

Koe oli perjantaina ja olipa hienoa nähdä, miten hienosti väki osasi miettiä, muistella ja tehdä päätelmiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että opettajan tulee selventää esim. maahanmuuttajaoppilaalle, mitä jokin tehtävä tarkoittaa tai vaikkapa auttaa hahmottamisen pulmista kärsivää oppilasta ymmärtämään aukkotehtävän jujua. Välillä koepaperi lensi nurkkaan, kun miettiminen harmitti, mutta sieltä se tsemppi vaan löytyi ja kaikki saivat yrittämisen jälkeen paremman tuloksen! Koe ei saa tuntua rangaistukselta vaan se on oppimistilanne.

Viikon päätteeksi, siihen oli tällä kertaa mahtunut monenlaista selviteltävää ja puhuttavaa, kehuin poikia kyvystä pysähtyä, keskittyä, ajatella, yrittää ja iloita onnistumisesta sekä kerroin heille uutisen: luokkamme saa käyttöönsä miniläppärit! Vaikka miniläppäreitä ei oltu hankittu heille palkinnoksi, halusin kertoa asian heille niin, että he kokivat saavansa palkinnon. Ja kyllä he sen niin kokivatkin! Ihanan iloisia hymyjä luokka tulvillaan. Tästä on taas hyvä jatkaa :)

Historian kokeen palautus

Kokeen palautus on aina herkkä hetki. Luokassa väreilee jännitystä, innostusta, uteliaisuutta, pelkoa ja toiveita. Opettajan on syytä valita sanansa taiten, sillä erityisluokassa epäonnistumisen kokemus on lähempänä ja tunteikkaampi asia kuin yleisopetuksen luokassa.

Aikuinen näkee, että kokeessa onnistumisen tiivistäminen yhteen numeroon on haasteellinen yhtälö, mutta lapselle tuo numero on kaikki. ’Sain kokeesta seiskan, olen siis seiskan arvoinen’ ja joillekin lapsille jopa ’En saanut kymppiä, olen siis huono’. Kokeessa on aina erityyppisiä tehtäviä. Jos oppilas on onnistunut hyvin kuvailemista ja laajempaa asianhallintaa vaativissa tehtävissä, mutta epäonnistunut totaalisesti pieniä yksityiskohtia mittaavissa osioissa, hän saattaa saada jopa huonomman numeron kuin oppilas jonka osaaminen perustuu vain ulkoa opitun toistamiseen. Koulussa laajempien kokonaisuuksien osaamista arvotetaan suuremmaksi kuin yksityiskohtien mekaanista muistamista, mutta yksittäisen lapsen kohdalla asia ei ole näin. Oppilas ei hahmota, mikä tehtävä on ’arvokkaampi’ kuin toinen vaan jokainen tehtävä on ollut hänelle oman pinnistelyn paikka.

Kukaan ei saanut kymppiä, mutta hyviä numeroita tuli paljon! Puolet luokasta sai numerokseen 8 tai enemmän ja tämä kokeesta, jossa piti muistaa pieniä asioita, osata kertoa tapahtuma oikeassa järjestyksessä, osata tehdä päätelmiä kuvallisten vihjeiden perusteella sekä ilman vihjeitä. Monet ilahtuivat, yksi pettyi ja yksi oppilas kysyi, onko 8 hyvä numero. On se, 8 on tosi hyvä numero!

Minä jäin miettimään, pitäisikö väliarviointiin antaa numeron lisäksi myös sanallinen lisäarviointi, niin että lapsi ei oli numero vaan oppisi enemmän omasta osaamisestaan ja omista oppimisen haasteistaan.

TV-ohjelma, käsitekartta ja onnistuneita tietotekstejä

Olen telkkarin luonto-ohjelmien suurkuluttaja. En koskaan kyllästy hyökkäävään miekkavalaaseen tai pienten ötököiden maailmaan. Olen vuosien varrella nauhoittanut lukuisia kasetillisia ohjelmia ja katsonut niiden suttuista kuvaa koulussa oppilaiden kanssa. Jossain vaiheessa taisi olla luvallista nauhoittaa ohjelmia kahdeksi vuodeksi, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että kyllä se kolmas ja neljäskin vuosi hurahti samoja videoita pyörittäessä.

Nyt elämästä on tullut helppoa. Jokin aika sitten Wilman kautta tuli viestiä, että ” Opetusministeriö on hankkinut oppilaitoksia varten luvan televisio- ja radio-ohjelmien tallentamiseen opetus- ja tutkimuskäyttöön. Tallennuksen voi tehdä esim. kiintolevylle, DVD-levylle, digiboksiin tai CD-levylle. Lisäksi ohjelmia voi tallentaa ja välittää verkkopalvelimilla, jotka ovat käytössä oppilaitoksen sisäisessä verkossa tai opetustallennusluvan piiriin kuuluvassa oppilaitoksia yhdistävässä suljetussa verkossa.” Viestin mukana oli linkki Educast-palveluun (https://www.educast.fi/helsinki) ja minusta tuli heti sen innostunut käyttäjä! Voiko tämä tosiaankin olla näin näppärää!

Sunnuntaina tallensin Avara Luonto -sarjan ohjelman majavasta. Miesääni puhuu rauhallisesti ja majavien tarina soljuu jännittävänä. Tietoa tulee sopivina annoksina ja kuva tukee puhetta. Oivallinen ohjelma oppilailleni. Aamulla koulussa latasin sitten ohjelman educast-palvelusta Y-asemalle ja iltapäivällä käytimme kaksoistunnin ohjelman katsomiseen.

Olin suunnannut katsomista kertomalla, että ohjelman jälkeen kyselen heiltä mm. majavien tuntomerkkejä ja pesän rakennuksesta. Sopivissa suvantopaikoissa muistuttelin vielä, mihin piti kiinnittää huomiota. Katsomisen jälkeen kyselin sovitun mukaan ja tein puheesta samalla käsitekarttaa. Text2mindmap (http://www.text2mindmap.com/) palveli erinomaisesti selkeän käsitekartan muodostajana.

 

Liitin tekemämme käsitekartan fronterin jaettuun asiakirjaan, johon olin laittanut yksinkertaisen ohjeen: Kirjoita tietoja majavasta käsitekartan avulla. Kopion tuon asiakirjan kunkin oppilaan oppilaskansioon ja niin kaikilla oli tietotekstin kirjoitustehtävä.

Oppilaani yllättivät minut jälleen. Miten mahtavasti he pystyivätkään muotoilemaan lauseita käsitekartan avulla! Jaetussa asiakirjassa kappalejako tulee yksinkertaisesti ’uusi kappale’ -valinnalla eikä yhdelläkään oppilaalla ollut pulmia tekstin jäsentämisessä. Käsitekartta loi rungon, edellisenä päivän katsottu tv-ohjelma oli tuoreessa muistissa ja oppilaista oli ihanaa kirjoittaa tietokoneella tietotekstiä. Koskaan aikaisemmin he eivät ole kirjoittaneet niin hyvin! Oli taas aihetta kehua nuoria herroja :)

 

Historian koe - testi opettajille

Maanantaina oppilaat sitten tekevät historian kokeen. Harjoittelimme koetta varten viime viikolla joka päivä. Luimme tekstiä yhdessä. Etsimme kustakin kappaleesta tärkeitä asioita ja alleviivasimme ne. Keksimme kysymyksiä ja harjoittelimme vastaamaan niihin sekä suullisesti että kirjallisesti fronterissa.

Joku lapsista sanoi, että ei hän osaa kun hänellä on huono muisti, mutta kun vähän kutkuttelin häntä miettimään pienten apuajatusten tai kuvan avulla, niin sieltähän se tieto tuli ja lapsen kasvoille hymy. Laaja-alainen erityisopettajammekin oli huomannut, kuinka hyvin eräs hänen luonaan käyvä oppilaani oli edistynyt. Poika avasi fronterin näppärästi, löysi siellä olevat tehtävät nopeasti ja kirjoitti sujuvia vastauksia, koska oli tehotreenauksemme aikana oppinut löytämään tiedon tekstistä. Näistä lapsista voi olla ylpeä!

Mietimme kollegan kanssa yhdessä koekysymykset ja viikonlopun aikana muotoilin niiden pohjalta kokeen. Mäkin Pages on taas korvaamaton arkityön sujuvoittaja. Kuvia on helppo tipautella oikeisiin kohtiin, sillä kokeessamme täytyy ilman muuta olla kuvia. Koko opetuksemme on perustunut elämyksiin ja kuviin. Sen täytyy olla läsnä myös kokeessa. 

Oppilaiden osaaminen on yhteistyön tulosta. Maanantaina me opettajat saamme palautetta onnistumisestamme.

Kokeen kansilehti:

yksi kysymyksistä:

Elämysten jälkeen tekstipohjaista opiskelua

Laitoin kirjoittamani tekstin illalla fronteriin ja töissä se oli sitten helppo ottaa esille. Tulostus, niittaus, jako oppilaille ja sitten päästiin hommiin. Koko vitosten porukka oli samassa luokkahuoneessa ja arvaahan sen, että ääntä on vähän enemmän kuin tavallisesti. Väki rauhoittui kuitenkin lukemaan ja minä tarkkailin reaktioita. Kuka väsähtää? Missä kohti alkaa jalkojen heiluttelu tai köhiminen eli vastaan tuli liian vaikea kohta? Tärkeää tietoa seuraavaa kertaa varten.

Kun kaikki olivat lukeneet ainakin ensimmäisen sivun ryhdyimme yhteiseen työhön. Dokumenttikamera-tykki-yhdistelmällä pystyin näyttämään oikean kohdan kaikille yhtä aikaa.

Kävimme tekstiä läpi kappale kerrallaan. Lapset saivat itse miettiä, mikä kohta on tärkeä ja tulee alleviivata. Tärkeiden asioiden löytämisen jälkeen käänsimme ajattelun suuntaa ja lapsien piti keksiä sellainen kysymys, johon löytyy vastaus juuri tuosta kappaleesta. Kun tärkeän asian kohdalla viittasi puolet oppilaista, niin kysymyksen tekeminen sai kaikki kädet pysymään alhaalla. Vaan eipä tuo ole ihme. Kysymyksien tekeminen on oikeasti vaikeaa.

Kahden opettajan vihjeillä, esimerkeillä ja henkilökohtaisella avulla jutun juonesta saatiin kiinni. Käsiä alkoi nousta ja lopputunnista kysymykset olivat erittäin hyviä, ja joillakin oppilailla jo täydellisiä. Kerroin oppilaille, että kun viikon kuluttua on koe, niin siihen tulee juuri näitä samoja kysymyksiä, joita he nyt keksivät. Koe ei ole mikään raaka yllätys vaan yhteinen prosessi, johon he voivat vaikuttaa ja valmistautua.

Kirjoitin kysymyksiä koko ajan muistiin wordiin. Dokukamera-tykki-yhdistelmän avulla lapset näkivät miten kysymyslause kirjoitetaan ja miten se muodostuu. Jaoimme kysymyslistan oppilaille seuraavilla omilla tunneillamme. Läksyksi tuli harjoitella vastaamaan näihin keksimiimme kysymyksiin.

Tämä oli meille samalla hyvin tärkeä äidinkielen/S2:n harjoitus. Kaikki oppilaat eivät osaa vielä muodostaa saatikka kirjoittaa kysymyslausetta. Yhteinen puhe muuttui heidän silmiensä edessä kirjoitukseksi. Kun kysymyslauseen kirjoittamisesta puhutaan erikseen äidinkielen/S2:sen tunneilla, ei asia ole vieras ja erillinen vaan arkinen taito, jota voidaan treenataan vähän lisää.

Tällä kaavalla jatkamme työskentelyä tämän viikon ajan omissa ryhmissämme. Huomenna mietimme kysymyksiä omissa luokissamme ja jaamme ne toisillemme googlen dokumenttina. Dokumentin reaaliaikainen päivittyminen on tärkeää tässä työskentelyssä.

Torstaina oppilaani saavat vielä harjoitella kysymyksiin vastaamista fronterissa. Avaan heille keskustelutyökalulla ’keskusteluita’, jotka tässä tapauksessa ovat yksittäisiä kysymyksiä. Keskustelutyökalu taipuu mainiosti tähän, sillä silloin oppilaat voivat käydä lopputunnista lukemassa toistensa vastauksia. On hyvä nähdä, miten toinen on sanonut saman asian.

Teksti syntyy

Olipa kiehtovaa muistella yhteisiä tuntitilanteita ja erityisesti niitä hetkiä, joissa oppilaat reagoivat asiaan tunteella. Jalkapuu oli pakko saada mahdutettua tarinaan, samoin lukukinkerit. Liikkuminen paikasta toiseen veneellä oli oppilaista kovin eksoottista ja ajatus siitä, että lapsilla ei ollutkaan aikaa leikkiä toi vaisun tunnelman luokkaan.

Ripottelin tarinaan myös täkyjä tulevia teemoja ajatelleen. Turku ja sen linna sekä Suomenlinnan rakentaminen tulevat esille kuvissa. Samoin kartanoiden elämän erilaisuus tavalliseen maalaiselämään verrattuna. Seuraavana teemana käsittelemme esihistoriaa, mutta sitten on aika palata lähemmäs tätä päivää ja puhua Ruotsin vallan ajasta. Silloin on hyvä nostaa esille tämän paperin muistumat.

Tekstini selkokielisyydessä on parantamisen varaa, tunnustan, mutta aika ei nyt vain riitä tällä erää parempaan. Oppilaat eivät kuitenkaan ole yksin tämän tekstin kanssa. Käsittelemme tekstiä yhdessä sekä historian että äidinkielen tunneilla. Silloin on hyvä puhua auki vaikeat sanat tai asiat.

Elämyksestä tekstiin

Nyt olemme kosketelleet vanhoja esineitä, tehneet opintokäynnin Seurasaareen, etsineet tietoa lyhyistä tietoteksteistä, muistelleet retkeä kuvien avulla, kirjoittaneet tarinaa lukukinkereistä ja vielä kokeneet lukukinkereiden tunnelman yllätysnäytelmän kautta. Nyt minun pitäisi koota tuo kaikki tietotekstiksi, jossa kulkee mukana oppilailta tulleita painotuksia. Tekstiä täytyy vielä lihottaa niillä iduilla, joita olemme nostaneet esille tuntitilanteissa, kuten esim. maanviljelyn ja yhteistyön merkitys ihmisten elämään.

Minulla ei ole aiheesta yhtään kirjaa. Nojaan kirjoittaessani täysin omaan tietouteeni ja nettilähteisiin. Asiasisältöjä haasteellisemmaksi koen kuitenkin selkokielisyyden. Ei ole lainkaan yksinkertaista miettiä sisältöä ja kieltä samanaikaisesti, kun ei itse ole kirjoittamisen ammattilainen, tavallinen opettaja vain. Täytyy pitää mielessä lauserakenteet ja välttää pitkiä ja vaikeaselkoisia sanoja. Tekstin tulee soljua luontevasti asiasta toiseen eikä se saa olla liian lapsellista eikä liian haasteellista.

Oppilaalla on kuitenkin oikeus saada tietoa sellaisen tekstin avulla, joka sopii hänelle parhaalla mahdollisella tavalla. Jo perusopetuslain 3§ edellyttää opetuksen antamista oppilaan edellytysten ja ikäkauden mukaisesti. Selkokeskuksen sivuilta löytyy otsake Selkokieli ja joukkoviestintä http://papunet.net/selkokeskus/selkokeskus/selkokieli-ja-joukkoviestinta.html, jonka alla puhutaan oikeudesta tarpeelliseen tietoon. Enkö vain löydä vai eikö Selkokeskuksen sivuilla ole otsaketta Selkokieli ja koulu? Eikö juuri kouluissa ja oppilaitoksissa olisi vielä enemmän tarvetta selkokielisyyteen?

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa on tuotettu Soppi - suomeksi oppimassa -sivusto. Sivusto avaa maahanmuuttajaopiskelijan arkea ja suomen kielellä oppimiseen liittyviä haasteita. Nuo samat haasteet ovat totta myös kovinkin monelle suomenkieliselle koululaiselle ja opiskelijalle. Oppikirjojen tekstit ovat usein järisyttävän monimutkaisia. On vaikea uskoa, että tästä linkistä löytyvät oppikirjojen esimerkkiotsikot on kirjoitettu alakoululaisia varten: http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/soppi/alakoulu/oppimateriaalit

Toivottavasti oma tekstini palvelee oppilaitani paremmin kuin kustantajien tuottamat oppikirjat. Ja jos vielä saan toivoa, niin toivottavasti kouluissa olisi jonain päivänä mahdollisuus käyttää esim. Selkosanat-nimisen yrityksen palveluja, jolloin tekstistä vastaisi koulun tunteva oikea kirjoittamisen ammattilainen.

http://papunet.net/selko/
http://papunet.net/selkokeskus/
http://yle.fi/selkouutiset/
http://www.selkosanat.fi/