Mikä on lapsen mielestä vanha esine? Onko oma
taaperoiän lelu jo tarpeeksi vanha kouluun tuotavaksi vai pitääkö sen olla
vähintään äidin tai isän vanha lelu? Tätä piti ihan porukalla miettiä.
Päädyimme siihen - luonnollisesti open johdattelujen jälkeen - , että omia
vanhoja leluja ei voi tuoda (’Mutta niillä olisi kiva leikkiä yhdessä!’,
huudahdus paljasti erään oppilaan motiivin tuoda kouluun jotain omaa.).
Huoltajilta piti myös kysyä lupa tavaran tuomiseen.
Esineestä kertominen ei ollut helppoa. Kotona oli selvästikin
kerrottu lapsille, mikä tuo oma esine oikeastaan onkaan, mutta eihän sitä nyt
niin helppo ole muistaa. Aikuisten johdattelevilla kysymyksillä pääsimme sitten
tarinoimaan pidempääkin. Puinen mittalusikka oli jännittävä, kun siinä oli
reikiä pohjassa ja paperinuket olivat kauniita ja hauraita. Vanha lastenkirja
oli tuntenut monet pienet sormet ympärillään.
Esineen tuonut oppilas sai näyttää sitä muille dokumenttikameran
avulla. Rikkoutumattomat esineet myös kiersivät luokassa. Otimme dokumenttikameralla
kuvat kustakin esineestä tai ainakin yritimme, sillä luokan dokumenttikameralla
pystyikin ottamaan vain videokuvaa. Sitä haksahtaa aina luulemaan, että jokin
laite toimii niin kuin minä kuvittelen ja toivon. Kaikkea ei jaksa tai ehdi
tarkista etukäteen, joten nyt meillä on sitten pari pientä videoklippiä vanhoista
esineistä. Vähän hoopoa. Seuraavalla kerralla otan digikameran luokkaan tai
vaikka haen sen kesken tunnin.
Samalla kaksoistunnilla tehty sukupuun
täydentäminen sai minut miettimään monenlaista. Äidin sukunimi ei tullut
kaikille mieleen ja isovanhemmat olivat vain mummi tai vaari ilman omaa nimeä.
Jotkut lapset olivat varmoja siitä, että ei heillä edes ole isovanhempia. Vaan
täytyy tunnustaa, että omienkin isoäitieni alkuperäisten sukunimien muistaminen
oli työlästä. Minulta puuttuu heistä elävä mielikuva, sillä olen nähnyt heidät
vain valokuvista. Joillakin oppilaillani on sama tilanne, joten heitä oli
helppo ymmärtää. Ehkäpä saamme silti liitettyä itsemme sukupolvien ketjuun,
vaikka osa meistä joutuu käyttämään siinä enemmän mielikuvitustaan muistikuvien
sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti